tiistai 28. heinäkuuta 2015

Miksi rasismia vastustetaan nationalistisella retoriikalla?

Olli Immonen jakoi ajatuksiaan verkossa ja sai monet toistamaan viestiä, jota antifasistit ovat rummuttaneet vuosikausia: perussuomalaiset on rasistinen ja fasistinen puolue. Vaikka kaikista puolueen jäsenistä ei rasistia löytyisikään, on itse puolue poliittisena organisaationa ottanut selvän ja kiistattoman aseman rasismin ja fasismin tukijana ja turvasatamana. Perussuomalaisten vaalimenestys perustuu osittain tähän asetelmaan.

Jotain keskeistä antifasistien viestistä on kuitenkin jäänyt välittymättä. Tämä käy selvästi ilmi niin Immosen esiintulon provosoiman "Meillä On Unelma" -mielenosoituksen tiedotuksesta kuin monien tapahtumaa kommentoineiden näkemyksistä. Mielenosoitusta nimittäin markkinoidaan paradoksilla "meillä on unelma kaikille avoimesta Suomesta. Suomesta, joka ei sulje ketään pois". Vastaavaa retoriikkaa voi lukea monen tapahtuman kannattajan kommenteista.

Rasismia ei ole mitenkään johdonmukaista vastustaa nationalistisella retoriikalla – pahimmillaan tällainen valtioon ja kansallisidentiteettiin viittaava aktivismi vain vahvistaa jakoa "meihin" ja "muihin" – jonka uskon (kaikesta järjestäjien hyväntahtoisuudesta huolimatta) olevan tämänkin tempauksen perimmäinen seuraus jahka melu Immosen ympärillä laantuu. Samalla kun yritetään luoda mielikuvaa erilaisuutta hyväksyvästä ja avoimesta asenteesta tehdään tämä sellaisissa puitteissa, jotka ovat kategorisesti ulossulkevia. Tämä on ristiriita, jota ei voi mitenkään kiertää.

Suomen valtio on tarkkaan määriteltyjen ja vartioitujen rajojen ympäröimä, kansalaisuus- ja maahanmuuttopolitiikan sekä kansallisten- ja kansainvälisten lakien sulkema yhteiskunta. Tämä ei ole vain maantieteellistä vaan myös kulttuurista ja juridista. Suomesta ei siis saa millään ilveellä avointa tai sellaista joka ei sulje ketään pois, sillä koko kansallisvaltion ydinajatus on alueellinen ja kansallinen rajaaminen.

On kiinnostavaa nähdä mihin tämä Immosen herättämä liberaali avoimuuskampanja oikein lopulta päätyy vetämään rajansa, sillä näissä puitteissa sellaiset jossain väistämättä ovat. Oletan, että tietyt rakenteellisen rasismin muodot kuin pakkokäännytykset, tuhannet välimerellä hukkuvat pakolaiset, paperittomuus, globaali työnjako ja valtapolitiikka ei kuulu tämän rasisminvastaisuuden agendaan. Eihän ilman näitä sitä Suomea, jota nyt yritetään tehdä avoimeksi edes olisi. Nämä ovat kiusallisia faktoja, mutta yhtä kaikki, jos halutaan johdonmukaisesti vastustaa rasismia niihin täytyy pystyä antamaan johdonmukaisia vaihtoehtoja.

Olisin itse kovin ilahtunut jos syrjintää vastaan voisi nousta sellaisilla lauseilla ja ideoilla, joihin tätä syrjintää ei ole kirjoitettu sisään. Näin kampanjat olisivat uskoakseni tehokkaampia ja asiansa tavoin avoimia myös heille, joita valtio pelkällä olemassaolollaan tukahduttaa.

Miksi tapahtuman slogan ei voisi olla "monikulttuurisuuden ja avoimuuden puolesta! Rasismia ja vihaa vastaan!" ilman mitään kansallisia statuksia? Tai miksi sitä ei voisi kuvailla sanoin: "meillä on unelma sellaisesta yhteiselosta, jossa ei suljeta ketään pois"?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti